Die dem RKI von den Gesundheitsämtern täglich übermittelten Fälle spiegeln, wie oben ausgeführt, nicht direkt das aktuelle Infektionsgeschehen wider. Der zeitliche Verlauf des aktuellen Infektionsgesche-hens wäre am besten durch die Anzahl der täglich erfolgten Infektionen darstellbar. Der genaue Infek-tionszeitpunkt ist aber in den allermeisten Fällen nicht bekannt oder ermittelbar. Imputation von fehlenden Werten zum ErkrankungsbeginnUm die aktuelle Entwicklung der SARS-CoV-2-Epidemie darzustellen ist daher das Erkrankungsda-tum (Datum des Symptombeginns) der am besten ge-eignete und aus den Meldedaten zur Verfügung ste-hende Parameter. Der Erkrankungsbeginn wurde bei 76.914 (62,5 %) Fällen von den Gesundheitsämtern angegeben. In manchen Fällen einer bestätigten SARS-CoV-2-Infektion entwickelt sich ein asympto-matischer Verlauf, so dass es nie zu einem Erkran-kungsbeginn kommt. Trotzdem wird auch diesen Fäl-len in Rahmen unserer Analyse ein künstlicher Er-krankungsbeginn zugeordnet, sie werden behandelt, als handele es sich um eine fehlende Angabe des Er-krankungsbeginns. In 522 Fällen war der zeitliche Ab-stand zwischen dem Datum der Übermittlung an das RKI und dem Erkrankungsbeginn negativ oder lag über 30 Tage*. Diese Fälle wurden bei der nachfolgen-den Analyse und der Imputation des Erkrankungsbe-ginns nicht miteinbezogen.Als Verfahren für das Ersetzen dieser fehlenden An-gaben wurde eine sogenannte multiple Imputationdurchgeführt,1 bei der die fehlenden Datenwerte auf-grund der statistischen Zusammenhänge der bekann-ten Daten geschätzt werden. Als wichtigste Angabe zur Ermittlung des fehlenden Erkrankungsbeginns wurde dabei das Datum des Eingangs der Fallmel-dung am RKI verwendet, die fehlenden Werte wurden getrennt nach Geschlecht und Altersgruppe geschätzt. Die Verteilung der Dauer zwischen Erkrankungsbe-ginn und dem Datum der Übermittlung der Mel-dung an das RKI zeigt, dass 50 % der Fälle nach 7 Tagen übermittelt wurden. Für die meisten Fälle liegt diese Dauer zwischen 5 und 10 Tagen. Eine Analyse der zeitlichen Dynamik dieser Verteilung nach dem Tag des Eingangs am RKI ergab: Der Mit-telwert stieg zwischen dem 12. und 21. März von 5,3 Tagen auf 6,6 Tage. Zwischen dem 22. und 28. März lag er bei etwa 8 Tagen, zwischen dem 29. und 31. März bei etwa 9 Tagen. Seit dem 1. April sinkt die Dauer von Erkrankungsbeginn bis zur Übermitt-lung der Meldung an das RKI eher wieder und lag zuletzt bei etwa 7,6 Tagen. Diese Verschiebungen werden bei der Imputation der fehlenden Werte des Erkrankungsbeginns berücksichtigt.Zur Durchführung der multiplen Imputation wurden (getrennt nach Geschlecht und Altersgruppe) jeweils 200 Realisationen aus der empirischen Ver-teilung der Dauer zwischen Erkrankungsbeginn und Übermittlungsdatum den Fällen ohne Erkrankungs-beginn zugeordnet. Die Differenz zwischen dem Übermittlungsdatum und diesem Abstand ergibt dann die verschiedenen Realisierungen des simu-lierten Erkrankungsbeginns. Damit erhalten wir eine Schätzung des Erkrankungsbeginns der bereits übermittelten Fälle (s. Abb. 2 „Erkrankungsbeginn imputiert“, S. 12).Erläuterung des NowcastingsDas Nowcasting 2 erstellt eine Schätzung des Verlaufs der Anzahl von bereits erfolgten SARS-CoV-2-Erkran-kungsfällen in Deutschland unter Berücksichtigung des Diagnose-, Melde- und Übermittlungsverzugs. Dazu ermitteln wir den Anteil an Fällen, der nach ei-ner bestimmten Anzahl von Tagen, x, nach Erkran-kungsbeginn gemeldet wurde. Dieser Anteil wird ver-wendet um die Anzahl der übermittelten Meldungen mit Erkrankungsbeginn x Tage vor dem Stand der Analyse zu korrigieren. Dabei muss beachtet werden, dass für erst kürzlich erkrankte Fälle nur diejenigen mit kurzen Diagnose-, Melde-und Übermittlungsab-ständen bereits erfasst wurden.3Um zeitliche Veränderungen der Korrekturvertei-lung zu berücksichtigen, setzen wir die Informatio-nen der aktuell gemeldeten Fälle in einen Kontext von Fällen innerhalb eines Fensters von 7 Tagen des Erkrankungsbeginns. Die obige Anteilsverteilung wird hierbei wie in Lawless 1994 3 beschrieben als Produkt bestimmter bedingter Wahrscheinlichkeiten geschätzt. Ein Beispiel ist die Wahrscheinlichkeit,

Kuten edellä selitettiin, terveysviranomaisten päivittäin RKI: lle ilmoittamat tapaukset eivät heijasta suoraan nykyistä tartuntatasoa. Nykyisen infektioprosessin aikakehitystä kuvastaisi parhaiten päivittäin tapahtuneiden infektioiden määrä. Suurimmassa osassa tapauksia tartunnan tarkkaa aikaa ei kuitenkaan tiedetä tai sitä ei voida määrittää. Puuttuvien arvojen laskeminen sairauden alussa SARS-CoV-2-epidemian nykyisen kehityksen osoittamiseksi sairauspäivä (oireiden alkamispäivä) on sopivin raportointitiedoista saatavilla oleva parametri. Terveysviranomaiset ilmoittivat taudin puhkeamisen 76 914 (62,5%) tapauksessa. Joissakin tapauksissa vahvistetusta SARS-CoV-2-infektiosta kehittyy oireeton kulku, joten taudin puhkeamista ei koskaan tapahdu. Siitä huolimatta taudin keinotekoinen puhkeaminen osoitetaan näihin tapauksiin osana analyysiämme; niitä kohdellaan ikään kuin kyseessä olisi puuttuva tieto taudin puhkeamisesta. 522 tapauksessa RKI: hen siirtymisen ja taudin puhkeamisen välinen aika oli negatiivinen tai yli 30 päivää *.Näitä tapauksia ei sisällytetty myöhempään analyysiin ja taudin puhkeamisen laskentaan.Menetelmänä tämän puuttuvan tiedon korvaamiseksi suoritettiin ns. Moninkertainen imputointi, 1 jossa puuttuvat tietoarvot löydettiin tunnettujen tietojen tilastollisten suhteiden perusteella voidaan arvioida. Taudin puhkeamisen puuttumisen määrittämisessä käytetty tärkein tieto oli päivä, jolloin tapausraportti vastaanotettiin RKI: lle; puuttuvat arviot arvioitiin erikseen sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Keston jakautuminen sairauden puhkeamisen ja ilmoituksen RKI: lle lähettämispäivän välillä osoittaa, että 50% tapauksista lähetettiin 7 päivän kuluttua. Useimmissa tapauksissa tämä aika on 5-10 päivää. Tämän jakauman ajallisen dynamiikan analyysi RKI: n vastaanottopäivän jälkeen osoitti: Keskiarvo nousi 12. ja 21. maaliskuuta välillä 5,3 päivästä 6,6 päivään. 22. – 28. Maaliskuuta välisenä aikana se oli noin 8 päivää ja 29. – 31. Maaliskuuta välillä noin 9 päivää. Huhtikuun 1. päivästä lähtien sairauden puhkeamisen ja raportin toimittamisen RKI: lle kesto on jälleen laskenut ja oli viimeksi noin 7,6 päivää.Nämä siirtymät otetaan huomioon laskettaessa puuttuvat arvot taudin puhkeamisesta.Moninkertaisen laskennan (sukupuolen ja ikäryhmän mukaan eroteltu) suorittamiseksi 200 toteutusta keston empiirisestä jakautumisesta sairauden puhkeamisen välillä tauti ja tartuntapäivä osoitettiin tapauksille ilman taudin puhkeamista. Lähetyspäivän ja tämän aikavälin välinen ero antaa sitten simuloidun sairauden alkamisen erilaiset toteutukset. Tämä antaa meille arvion sairauden puhkeamisesta jo raportoiduissa tapauksissa (katso kuva 2 "Johdettu sairaus", s. 12) .Nowcastingin selitys Nowcasting 2 luo arvion sairauksien lukumäärästä. SARS-CoV-2 -tapaukset, joita on jo esiintynyt. Tapaukset Saksassa ottaen huomioon diagnoosin, raportoinnin ja välityksen viivästyminen. Tätä varten määritetään tapausten osuus, jotka ilmoitettiin tietyn päivämäärän, x, taudin puhkeamisen jälkeen. Tätä osuutta käytetään korjaamaan sairauksien alkaessa lähetettyjen ilmoitusten määrä x päivää ennen analyysin tilaa.On huomattava, että äskettäin sairaista tapauksista on jo kirjattu vain ne, joilla on lyhyt diagnoosi-, raportointi- ja lähetysväli.3 Korjausjakauman muutosten huomioon ottamiseksi ajan myötä asetamme tällä hetkellä ilmoitettujen tapausten tiedot yhteen Tapausten konteksti taudin puhkeamisen seitsemän päivän ajan. Yllä olevan jakauman arvioidaan kuvatun julkaisussa Lawless 1994 3 tiettyjen ehdollisten todennäköisyyksien tulona. Esimerkki on todennäköisyys